Ihana aurinkoinen aamu valkeni, tai oli kun herättiin. Hyvin laiskasti matkaan.
Kalastin onnistuneesti (ei nytkään henkilö-, eläin- tai välinevahinkoja) muutamassa lammessa, mutta siis hernerokkaa oli lounaaksi.
Nousimme uuteen laaksoon, kauniita maisemia, näkyy kauas tuntureille, taivas tummenee, jossain sataa.
Valokuvataan outoja lintuja. Suokukko ei edes häiriinny kalastamisestani.
Sitten alkaa sataa. Jukka vetää sadetakin päälle, minä olin ajatellut huuhdella villapaidan joten talsin sateessa vajaan kilometrin ilman sadevarustusta. Ensin se meni ihan tyylikkäästi, mutta parisataa metriä ennen Huikkimajoen kämppää Jukka sanoi että kato mikä hieno lintu niin vastasin että kävele! Pienet ja isommat sateet seurasivat toisiaan joten päätimme jäädä Huikkimajoelle taloksi. Ketään ei näy. Outoa!
Ollaan ja vietetään ikään kuin luppopäivää. Otan pienet päivätorkut, miten ihanalta tuntuu!!
Käyn vielä parilla lammella kalassa mutta rauhallista on. Pesen talon paistinpannusta vuosikertakalarasvat pois.
seuraava päivä
Jännittää Silisjoen ylitys.
Silisjokea edeltävä Kistaabelijoki kahluuttaa, vaikka paikkaa etsitäänkin, mutta helppoa on.
Noh, tämän Silisjoen yli olisi päässyt vaikka kengät jalassa. Kikattelin kun muistan miten Tuiren kanssa hiihtovaelluksella mietittiin tarkkaan mistä ja miten ylittäisimme joen paikasta jossa hukkuminen vaatisi yli kolmen promillen humalan.
ylityksen ja lounaan jälkeen hitaaasti matkaan
voi tätä ihanaa avaruutta!!
Sitten tapahtuu jotain ihan outoa. Jukka näkee pikkulinnun pienessä vesilammikossa nokka veden alla ja tietysti rientää pelastamassa linnun. Kipaisemme nopeasti muutaman metrin päähän ja mitään ei tapahdu. Ootellaan. Sitten pyydän miestä antamaa linnulle tekohengitystä, mutta lintu onneksi lentää kymmenen metrin päähän kun mies sitä lähestyy. Outoa!
Päivä on aurinkoinen ja lähes tuuleton. Olemme Tsaarajärven kämpällä ihan yhtäkkiä. Kämppää on uusittu ja se on hieno, mutta me pysymme ulkona. Entäs jos jatkettaisiin matkaa? No EI!! Vaellus loppuis ennen aikojaan. Ei saa rynniä!
Kalastelen Tsaarajärven rannalla ja näen kalan joka seuraa uistinta. HUH!
Vaihdan paikkaa ja uistinta
ja saan heti pian harjuksen. Tempaisen sen rannalle ja olen täpinöissäni. Jukka jää vahtimaan kun haen tappovälineen = puukon. Täytyy myöntää että hyvää oli voissa paistettuna.
Iltatuuli ajaa meidät sisälle. Ketään ei näy. Rauhaisaa. Venyttelen itseni tainnoksiin.
