Aamun harmauden jälkeen päivästä tulee aurinkoinen. Kuljemme uraa pitkin ja se on urheilulliseksi tehty ;D. Lounas Miutijoen kämpän pihalla. Kämpän vieraskirjoja, jotka alkavat 80-luvulta palaan vielä joskus lukemaan ihan rauhassa.

Kävelyreitti menee ihan nätisti kiemurrellen alas Buollamoaivia kohti Pulmankijokea. Moottorikelkkareitti näyttää kesälläkin ihan yhtä urheilulliselta miltä se tuntui, kun Tuiren kanssa revittiin ahkioita ylös. Hyi hemmetti!

Satelee hiukan kun laskeudumme koivikkoon, tuoksu on aivan huumaava. Mitä on tämä hurja vihreä!!

Oivallus, miksi sittenkin on järkeä pestä/huuhdella rapaisia vaellushousun lahkeita reissussa? Siksi koska turpeiset lahkeet kuivuvat paljon hitaammin kuin puhtaat.

Juusto on loppu, voi vähissä, leipää pala, keksejä naftisti, pähkinät on loppu, kahvia säännöstellään - auringonkukansiemeniä on ja perussafkaa. Tämä reissu on viimeistä vaille loppu. Minua ei harmita ollenkaan sillä ollaan menossa tunturiin tuntureita tuijottamaan ja muutamien päivien retkille.

Tähän loppui päiväkirjamerkinnät, hienoa etteivät kaikki reissut pääty itkuun ;D