Vätsärissä

Aamu on rauhallinen ja hyvä. Päivä lämpenee.

Minulla on käsittämätön onni. Kamerasta loppuvat akut, voi rumat sanat!! Vastaan tulee vaeltaja, pyydän pattereita ja uskomattoman ihana ihminen ottaa taskustaan avaamattoman paketin ja antaa sen minulle. Kumman olisin tehnyt, kantanut kameraa turhaan vai tehnyt päivän retken Näätämöön kauppaan??

Lounas järvellä, hieno leiripaikka, mutta en mitenkään malta pysähtyä.

Minun on ollut helpompi kulkea Asta Bhen. Nyt olen täällä itseni kanssa kahden ilman mitään muuta kuin se epämääräinen ”Surnupäiden takana käynti”. En halua olla muualla kuin täällä, mutta nyt olen lähempänä itseäni. - Huomasin kai eka kertaa elämässäni ajattelevani, että voisin olla kiltimpi ihminen ;D

Uutuanjoelle mennessä on outo tasainen aika nuori männikkö.

Uutuanjoki jännittää. Virtausta ja painetta riittää. Ylitän hitaasti ja tarkasti "virallisesta ylityskohdasta". Ärsyttää kun sauvat väpättää virrassa. Männynrunko olisi parempi. Vesi nousee polven yli. En viitsinyt riisua housuja ja joki pesee ravat polven ylle käärityistä lahkeista. Pohja on täynnä pientä kiveä eli hyvin menee. Routasenjoki on paljon helpompi ylittää.

On niin lämmintä, että kiinnitän irtolahkeet rinkkaan kuivumaan ja kuljen paljain kintuin.

Rinkka painaa!! Kiitos kahden viikon ruoan. Tasaan pitämällä paljon taukoja. Päivä pari vielä niin kätken osan matkalle.

Routasenjoki on hieno. Kiipeilen ja ihailen sitä hartaasti ja ihmettelen.

Alkukesästä kuukkeli ei ole kovin sosiaalinen

Kallionkolossa oli neonvihreää siitepölyä

Routasen kämppä on lukittu, puucee on auki ja polttopuuvarasto. Tönäisen uutta ultakevyttä keitintäni ja osa päivällisestä keikahtaa kattilasta maahan. Rumia sanoja. Syön maasta päärynäviipaleita, en sentään spagettia. Homejuustoa ja saksanpähkinöitä en ollut vielä lisännyt. Trangia ei olisi tehnyt minulle näin ;-)

Kiipeilen ja ihailen Routasenkurua illalla ilman rinkkaa. Upea!