Aamulla herään lumipyryyn. Tosi outoa kun sataa lunta ihan kunnolla ja lumi menee kämpän ikkunan ohi täysin laakana vaakasuoraan. Mihin se oikein mahdollisesti pysähtyy? Puihin, kiviin, tunturiin? Välillä pyry taukoaa hetkeksi ja sitten taas pyryttää kunnolla.
Teen aamiaissämpylöitä ja voi että kun on hyvää voin kanssa jota on yhä PALJON. Harmi etten saanut kuin ½ kg paketin Inarissa ja kassaneitikään ei suostunut ottamaan ¼ kg lahjoituksena. Ja minähän en voi heittää ruokaa menemään.
Lähden lounaan jälkeen lumisateeseen päiväretkelle ( kun sää ei vaihtunutkaan puolen päivän jälkeen). Minulla on olalla kuivasäkin ja remmin päiväreppu/kassi –viritelmä, kun se päiväreppu jäi viimeisessä grammauksessa pois. Viimein kannan sitä käsilaukkuna kädessä, toisessa sauva. On hyvin neitimäinen olo pussukan kanssa kun en muutoin koskaan käytä käsilaukkua. Lyön sillä jos tulee hyvin ilkeä karhu vastaan ;-)
Nousen Surnupälle ja aurinko paistaa. Upeata!
Ylhäällä tulee sitten rakeita, ei haittaa. Kun laskeudun alas sataa suuria lumihiutaleita ja aurinko paistaa.
Minulla on aivan hillittömän hyvä olo. On niin kaunista ja hienoa.
Metsä on aivan upea, ihan täydellistä.
Löydän reen ja kai kamiinan tai kiukaan.
kummitusporo
Käyn Surnujärven rannalla. On niin hienoa ja ihanaa, kuljen edes takas pitkin upeita maisemia. Rakastan avaria metsiä, vanhoja keloja, eri-ikäisiä puita.
oliskos vanha poroaita?
Näen pöllön, en ehdi saamaan siitä kuvaa, suhteellisen pieni, vajaa puolimetrinen se oli ja vaaleanruskeanharmaa. Kuulen riekkojen äänen, poroja on paljon, löydän lajitoverini jalanjäljen, mutta se on ”kylmä” eli hän oli jo kauan sitten kulkenut.
Ilta on aurinkoinen ja ihana, täydellinen päivä!
Syön kolme kaurakeksiä. En voi sille mitään. Laitan loput siististi muovipussiin. Kiitos Sinulle norjalainen pääsiäishiihtäjä, joka kevensit reppuasi.
seuraava päivä
Hieno päivä tänään!
kompassisuunta on suoraan eteenpäin, ihanaa maastoa!! ;D
Kuljin pitkin metsiä ja aukeita alun rakan jälkeen, kattelin keloja ja jokia, pyörin missä vain mieli teki silleen päämäärättömästi. Oli aika tyyntä metsikössä ja puolipilvistä.
Lounaalla melkein säikähdin kun lähes jaloissa vilkkui jotain ruskeaa. En kai ollut linnunpesän luokse istahtanut. Ei hätää, se oli sopuli joka väsähti odottamaan ruokailuni loppumista ja päätti kurkistaa tulijan.
Joet ovat täällä hiekkapohjaisia ja vesi aivan kirkasta. Johtuuko vuodenajasta vai mistä, että kivissä ei ole limaa.
On kuitenkin aika kääntyä takaisin kohti pohjoista. Hyvä on tälleen samoilla ilman mitään kiirettä ja määränpäätä.
Illalla leivon ja paistan sämpylöitä valkosipulissa (sikahyvää) herkullisen sienikeiton seuraksi. Mustatorvisienet sain ystävältäni Maritalta kuivattuna. Harvinaista ja hienoa - molemmat Marita ja sienet. Olisin laittanut kiitosviestin mutta eipä ole ollut kenttää.
Surnujärvi on yhä jäässä. Yöksi näyttää tuuli yltyvän ja sateen uhka on taivaalla. Kävelen viimassa Vestkojanille yöksi. Kummallinen paikka, vieraskirja on vuodelta 1983. Pääsiäisenä käy norjalaisia, kesällä aina joinain vuosina pari suomalaista ja joskus poromiehiä. Saattaa mennä puolikin vuotta ettei käy kukaan. Tietenkin on patjat, puita verkoissa, porsliinit ja kaikki hilavitkuttimet. Jopa Friluftsliv året om –kirja että saisi viime hetken neuvoja. Luen, että talvella pitäisi ottaa kengät/huovat makuupussiin - ei käy, en suostu YÄK! Kirjassa on kuva nukkuvasta karhusta täällä Pasvikissa, noh onneksi Savotta narisee ja minä selitän ääneen ja välillä laulan.
Kun nälkä tai väsy alkaa iskeä niin puhun itsekseni ääneen. Eli toiminnanohjaus menee noin 5v tasolle ja selitän itselleni; Ihan kohta on joki, siinä on sitten hyvä tehdä lounas, ihan rauhassa nyt ;DD
Näistä päämäärättömistä päivistä tulee kilometreittäin aika pitkiä.
Paita haisee! Pesen sukat ja paidan. Hemmetti jos ei kuivu huomiseksi. Oikeasti olisi ollut ihan sama haiseeko vai ei mutta tuli joku käsittämätön tarmonpuuska. Milloin vapaudun siitä sairaudesta?
Aina välillä olen vähällä rynniä, mutta sitten tulee taas järki. Tässä ja nyt! Ei saa edetä, kiemurrella saa ;D