Hiihtovaelluksella Kaldoaivissa, viimeinen vaelluspäivä

  Aamulla on -17 ja tuulee napakasti louteeseen - jep jep!  Marmot on lämmin kuin unelma.

Urheilurintaliivien pukeminen tässä säässä on - hmm -  urheilullista.

Saan tungettua jalat jäätyneisiin kumppareihin, kyllä tämä tästä.

Ihana on hiihdellä

  
     
 

Kaasu on vähissä ja ei tahdo tulla pullosta pois. Vaatii pitkät halaukset takin sisällä ennen kuin hertyy yhteistyöhön. Vesi jäätyy pulloissa.

Mieli on hyvä ja onnellinen.

  
     
  Lopuksi otettiin vielä turhat löysät pois: Olin katsonut parhaan reitin eli  tuosta välistä kun hiihtelee, niin ei tarvitse turhaan nousta. Järvellä oli kuitenkin pilkkijöitä jotka aiheuttivat kaukaisella nököttämisellä jonkun kummallisen pakoreaktion (=apua ihmisiä!!) joten karttaa vilkaisematta pakoreitti vei tuosta välistä. Hyi, meinasi puhalluttaa. Ja melkein(!!) tuli hiki.

Tosin laskettelu oli sitten kyllä mahtavaa ja vei muutaman kilometrin hujauksessa eteenpäin. Jopa muutaman sata metriä piti palata että pääsi omasta solasta tunturikotiin.

 

  
     
 

jäätä huovilla, muovipussit huopien ja kumpparien välissä

Saunassa otin pipon päästä eka kertaa muutamaan päivään ja tajusin hiusten olevan yhtä takkua. Hoitoainetta ja harras saunominen - toimii :D

  
 

 

seuraavat päivät tunturissa menivät omalla painollaan nauttiessa ;D

Miten selviää reissun aiheuttamasta jälkiahdistuksesta?

- suunnittelemalla uutta reissua tietenkin ;D