Tuulee, aurinkoista, max + 7

Rajapäältä on mahtavat maisemat ihan minne vain.

Kuuluisat Nikkelin savut

Nikkelin kaupunki

raja

Surnujärvikin näyttää olevan jäässä:

Joku on tehnyt/viitoittanut kiviä päällekkäin asettamalla reitin Rajapäälle. Turhautunut kalastajan vaimo?

Tapaan kaksi retkeilevää miestä. Minun viiteryhmäni on siis itseni ikäiseni tai hieman vanhemmat kahdestaan kulkevat persoonalliset miehet ;D Rupatellaan tuulensuojassa, tuulee kovaa ja on pari astetta lämmintä.

mitä olisi luonto ilman kossupulloa? Tätä en kyllä raahaa pois!

luonnon huumoria

Maasta pulppuaa voimalla vettä

Maisema on raju. Se on joko erämaan karu tai sitten mikä. Minulla on teoria, että joku jumalista makasi Vätsärin päällä ja rakasteli toisen jumalan kanssa ja tällaista jälkeä tuli. Siirtolohkareita, louhikoita, kuruja, lampia. Ihmettelen maiseman rajuutta.

Huoltopäivä päiväreissujen lisäksi. Puiden silmut ovat turvonneet.

seuraava päivä

Jätän ruokaa pussiin kämpän nurkkaan katosta roikkumaan. Ja pyynnön ettei niitä syötäisi. Parin - kolmen kilon rinkankevennys sopii nyt erittäin hyvin. Tuskin ketään toista kasvissyöjää täällä pyöriikään nyt. Rinkka tuntuu heti kevyeltä. Ihan kuin selässä ei olisikaan enää juuri mitään. Taisin päästä jonkun mukavuusrajan paremmalle puolelle.

Maisemasta ja kulkemisesta tulee koko ajan helpompaa ja mukavampaa. On loivempia kumpareita ja paljon mäntyjä.

Poikkean Vestkojalle lounaalle. Tupa on ihan viehättävä männikössä, puuta on paljon. Syön tätä nykyä kattilasta, pitää ruoan lämpimänä pitkään ja vähentää tiskiä..

On ihana kulkea – kuitenkin tulee vähän sellainen outo piruparka olo. Miksi minun pitää olla lähes kaksi viikkoa erämaassa yksinäni? On pakko soittaa ja kuulla jonkun rakkaan äänen. Soitan pojalle ja heti on paljon helpompaa. Hänen iloinen ihana äänensä palauttaa kaiken kohdilleen ja vie menneessään haikeuden – uutisista huolimatta, häneltä on rullalautaillessa mennyt nivelsiteet. Nyt onneksi jo kävelee ilman keppejä.

Valtava vanha kataja

katajan runko on paksumpi kuin jalkapallo

Kulkiessa näkyy Surnupää, matkan näennäinen kohde ja Surnujärvi joka on yhä jäässä. Maisemat ovat todella upeita, näkyy kauas. Kiertelen ja kaartelen ja kattelen rauhassa.

Päivällisen syön pienen lammen rannalla. Tunnen metsittyneeni kun syödessäni papusoppaa suoraan kattilasta linnut uivat lammella ja porot syövät ihan parinkymmenen metrin päässä. Otan kengät jalasta ja linnut lähtevät, hmm. hieman mielenosoituksellista.

Vähän ennen Lerkevannskojaa alkaa ihan oikea rakka. Näyttää siltä, että jumalalla oli muutama miljoona tonnia ylimääräistä kiveä ja ripotteli ne tänne. Jaloissa alkaa kivet tuntua. Ehkä siksikin kämppää tuntuu taas maailman parhaalta, ihanalta, suloiselta, täydelliseltä. On kaksi ikkunaa ja järvi lähellä, leveät laverit ja patjat ja kamiina, porsliinit ja puuta ja jotul ja ihan kaikkea! Miten kertakaikkisen ihanaa on nostaa jalat seinälle!

Huomaan himoitsevani kämpällä olevaa kaurakeksipakettia joten teen itselleni kasviskeiton. Päivän kolmas lämmin ruoka, hmm. Tämä taitaa olla seuraus siitä että en ottanut kuin muutaman energiapatukan reissuun mukaan, suklaata vain ihan vähän. Auringonkukansiemeniä kyllä on ja pähkinät ovat Rajapäällä.

Yöllä pari astetta pakkasta.

ja vuodet on kasvaneet

sammalta polkumme päälle

ja puut kaartuu holveina

kosteiden hiustemme ylle

Tuu, tuolla majani on

 

Askeltemme jäljissä

kukkii nyt tuhannet kielot

ja pyörteissä tanssimme

tervehtii siniset vuokot

Tuu, tuolla majani on

 

ja laulu tää

kulkee edellämme majani luo

Suutelee vilpoinen tuuli

 

On hiljaiset illat

on yömyöhän haaveiden hetket

On aikaiset aamut

on päivien seikkailuretket

Tuu, tuolla majani on

- Ville Leinonen -

 

Hämää laulaa varsinkin osuutta

Tuu tuolla majani on, kun kutsu

koskisi vain muutamaa hyvin harvaa,

mutta onneksi kukaan ei satu vastaan..